Poikkeuksellisen koronakevään jälkeen edessä on paluu uuteen normaaliin. Keväällä monet organisaatiot tekivät pakon motivoimina nopean digiloikan. Nyt on aika puntaroida, mitä toimintatapoja poikkeusajalta kannattaa säilyttää, vaikka opetuksen ja koulutuksien painopiste palaisikin luokkahuoneisiin. Lähiopetustakin voi nimittäin helpottaa ja kehittää monin tavoin digitaalisten työkalujen ja toimintatapojen avulla.
Kun verkko-opetusympäristöä käytetään tukena lähiopetuksessa, puhutaan monimuoto-opetuksesta. Sitä olisi järkevää hyödyntää enemmän ja tehokkaammin, vaikka enää ei tarvitsisikaan suunnitella koko opetusta verkon varaan.
Jos esimerkiksi opetustunteja on vähän ja haluaa varmistaa, että ennen kurssin aloittamista oppilailla on suurin piirtein samanlainen pohjatieto käsiteltävästä asiasta, opiskelijoita voi pyytää valmistautumaan kurssiin käymällä läpi verkkoon tuotettua materiaalia. Tai toisin päin: luennoilla käydään jokin tietty asia läpi, ja sen jälkeen verkko-oppimisympäristössä tehdään aiheeseen liittyvä ryhmätyö, joka palautetaan vaikkapa videopätkinä.
Opettajan päivittäistä työtä voi helpottaa digitaalisilla ratkaisuilla esimerkiksi siten, että oppimisympäristölle annetaan tehtäväksi seurata tiettyjä rutiininomaisia asioita, kuten oppitehtävien palautusta ja tenttien suorittamista. Silloin opettajalle jää enemmän aikaa sisältöjen kehittämiseen ja uusien ideoiden toteuttamiseen, niin verkossa kuin luokassakin.
Aktivoi ja kommunikoi
Monet miettivät, miten oppilaita aktivoidaan ja miten heidät saadaan pysymään motivoituneena jos opinnot suoritetaan enimmäkseen verkossa ja luokkahuonekanssakäyminen on pois pelistä? Puhuvan pään kuunteleminen on raskasta ja puuduttavaa niin nuorisolle kuin aikuisoppijoillekin. Miten verkossa oppiminen voisi olla muutakin kuin passiivista tuijottamista? 
Ensinnäkin, opettajan rooli on olla aktiivisesti mukana oppimistilanteessa, vaikka kohtaaminen ei tapahtuisikaan kasvokkain. Opettajan tulee antaa palautetta opiskelijoille, arvioida työskentelyä ja olla läsnä siten, että opiskelijat voivat olla hänen kanssaan yhteyksissä matalalla kynnyksellä. Tämän päivän oppimisympäristöihin on mahdollista integroida esimerkiksi erilaisia videoneuvottelutyökaluja, joiden kautta reaaliaikainen kanssakäyminen helpottuu.
Toiseksi, verkossakin opiskelijat voivat työstää materiaalia ryhmissä, tehdä vertaisarviointia ja ratkaista ongelmia yhdessä. Liian herkästi ajatellaan, etteivät oppilaat halua jakaa töitään näkyville tai muille opiskelijoille. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kunhan vain oppilaat ensin tottuvat siihen. Kyllähän työelämässäkin jaetaan tietoa ja osaamista muille, joten miksi siihen ei voisi valmistautua jo koulussa? Yksi toimiva tehtävätyyppi on keskustelualue, joka toimii hyvin ryhmätöiden ja vertaisarvioinnin alustana. Tärkeää on, että tehtävänanto keskustelulle on tarpeeksi selkeä ja konkreettinen. Alkuun on hyvä antaa aiheen lisäksi muutama lähdevinkki ja yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten tehtävään vastataan ja miten se kenties vertaisarvioidaan.
Joskus toki perinteinen luentotyyppinen opetuskin on paikallaan, esimerkiksi uuden kurssin aluksi. Kun opetus tapahtuu verkossa neuvottelutyökalun välityksellä, opetustuokio on tärkeää jakaa lyhyempiin osiin. Eihän luokassakaan opettaja yleensä ole koko 45 minuuttia yksin äänessä. Opettaja voi esimerkiksi kertoa napakasti jonkin käsiteltävän asian ja sen jälkeen ohjata oppilaat tekemään verkko-oppimisympäristössä aiheeseen liittyvän tehtävän, joka voi olla vaikkapa jokin H5P-työkalulla tehty kertaus tai testi. Opetuksen lomaan voi myös rytmittää esimerkiksi oppimispäiväkirjan tekemistä tai ryhmätöitä.
Opinnot edellä, teknologia apuna
Olennaista monimuoto-opetusta suunniteltaessa on edetä opetus edellä. Ensin määritellään opetuksen tavoitteet, ja sen jälkeen mietitään, miten niitä kohti voi edetä hyödyntämällä verkko-oppimisympäristön työkaluja. Opetusta ei siis muokata teknologian mukaan, vaan päinvastoin. 
Jos oppimisen kannalta tärkeintä on saada toimitettua opiskeltava materiaali oppilaille kootusti ja hallitusti, verkko-oppimisympäristöä voi hyödyntää pääasiassa ns. materiaalipankkina. Tämä on usein se lähtötaso, josta verkkopedagogiikan vaikuttavuutta lähdetään nostamaan. Kannattaakin pitää mielessä, että verkko-oppimisympäristöä voidaan käyttää myös varsinaisen opetuksen tukena monella eri tavalla.
Uhraamalla hieman aikaa ja ajatusta sisällöntuotantoon, verkko-oppimisympäristön työkaluilla saa rakennettua näppärästi moderneja, kiinnostavia ja tarpeen mukaan myös interaktiivisia sisältöjä. Videot, pelit, testit ja tarinat saavat materiaalin elämään ja edistävät oppimista. Helposti käyttöön otettaville kurssipohjilla voidaan helpottaa uusien kurssikokonaisuuksien tuottamista huomattavasti.
Verkko-oppimisympäristön aktiivinen hyödyntäminen kannattaa myös siksi, että se mahdollistaa opintojen edistymisen seurannan niin opettajalle, kuin opiskelijalle. Verkko-oppimisympäristössä voidaan opintoja seurata ns. "edistymisen seurannan avulla", jolloin oppilas tietää itse, mitä on tehnyt ja mitä tehtäviä on vielä tekemättä. Opettaja puolestaan pystyy nopeasti tarkistamaan kurssinsa tilanteen ja sen, missä vaiheessa kukin opiskelija on. Pidemmälle vietynä erilaisilla oppimisanalytiikan työkaluilla saadaan kurssinopettajalle tarkempaa tietoa siitä, miten oppilaat osallistuvat ja kuinka aktiivisia he ovat, ja samalla siitä, miten oma kurssi toimii ja tulisiko sitä kenties muokata tai kehittää jollain tavalla.
Oletko kiinnostunut kuulemaan lisää valmispohjien tuomista mahdollisuuksista verkkokoulutustoimintaan? Varaa aika, niin jutellaan aiheesta lisää! 🚀
