Kun puhutaan verkko-oppimisen (e-learning) trendeistä, ei voi välttyä törmäämästä käsitteeseen mikro-oppiminen. Kyse ei ole kuitenkaan mistään uudesta asiasta. Taitavat pedagogit ovat kautta aikojen ymmärtäneet, että usein asiat saadaan omaksuttua tehokkaimmin pienissä paloissa. Ihmisen oppimiskapasiteetti kun on rajallinen.
📚 E-learning: Mitä on verkko-oppiminen ja miten toteutetaan hyvä verkkokoulutus? 📚
Mikro-oppiminen on helposti omaksuttavien palasten opiskelua
Aikaamme kuuluva pirstaleisuus, multitaskaaminen, mobiilius, nopeus, virtuaalisuus ja työn tekemisen muutos ovat kuitenkin lisänneet tarvetta tiedon ja opintomateriaaliin annosteluun sopivan pienissä annoksissa. Eräänlaisina välipaloina.
Etenkin, jos koulutusta käydään työn ohella, opiskelija voi useimmiten irrottaa opintoihinsa hyvin rajallisen ajan kerrallaan. Kesken työpäivää ei ole yleensä aikaa eikä edes ehkä keskittymiskykyä tunnin tai parin mittaiselle pänttäämiselle. Vartin mittaisen opiskelutuokion voi sen sijaan mahduttaa helposti johonkin kohtaan päivää, vaikka kahvikupin äärellä sulateltavaksi.
Monet tykkäävät hyödyntää työmatkansa julkisissa liikennevälineissä opiskeluun. Bussimatkan aikana voi saada käytyä läpi jo hyvän pienen koulutussession omalta kännykältään. Ja jos koulutuksen toteutuksessa on hyödynnetty ääntä, videoita tai pelillisiä elementtejä, mikro-oppimistuokio voi tuntua jopa viihdyttävältä päivän piristykseltä. 
Mikro-oppiminen sopii siis aikaamme todella hyvin, ja on monessa tapauksessa hyvien oppimistulosten edellytys. Mikro-oppiminen taipuu nopeaan reagointiin, eli sen avulla opiskelija voidaan perehdyttää nopeasti ja joustavasti olennaisiin asioihin. Se antaa myös oppijalle mahdollisuuden valikoida omassa tahdissaan tietoa ja opiskelumateriaaleja, joiden hallitseminen tuntuu juuri kyseisessä tilanteessa tärkeältä. Harva meistä jaksaa kahlata läpi monen tunnin massiivista koulutuspakettia yhdeltä istumalta. 😰
Kuulostaa loogiselta, vaivattomalta ja näppärältä sekä oppijan että organisaation kannalta, eikö? Sitä se onkin, tai ainakin pitäisi olla.
Verkkokoulutuksen tai minkä tahansa opintojen suunnittelijalta mikro-oppimisen periaatteita hyödyntävän koulutuksen rakentaminen kuitenkin vaatii ajatustyötä. Koulutusmateriaali on tavallaan pureskeltava puolivalmiiksi opiskelijan käyttöön. Ja miten se sitten tapahtuu? 🤔
Opiskelijalähtöisyys takaa hyvän verkkokoulutuksen
Jotta mikro-oppimisesta voi tulla osa verkkokoulutusta, koulutuksen suunnittelijan on asettuttava opiskelijan asemaan, eli työ on on tehtävä alusta loppuun opiskelijalähtöisesti.
Aina kun lähdetään tekemään mitä tahansa verkkokoulutusta, sisällön asiantuntijan pitää editoida oma asiantuntijuutensa sillä ajatuksella, että pystynkö sanomaan ja esittämään tämän asian vielä yksinkertaisemmin. Ei siis tyhmemmin, vaan yksinkertaisemmin. Verkkokoulutuksen suorittaja ei ole kyseisen sisällön asiantuntija; sisältö on esitettävä sellaisella tavalla, että tärkein viesti menee varmasti perille. 
Ota siis riittävästi aikaa tämän kysymyksen pohtimiseen: Mitä minä tällä sisällöllä haluan sanoa tai opettaa? Vasta kun on selkeänä mielessä, kenelle koulutus tehdään ja mitä sillä halutaan saavuttaa, on aika miettiä teknisiä ratkaisuja eli sitä, millä palikoilla koulutus toteutetaan. Eihän talojakaan rakenneta katosta lähtien, vaan työ alkaa perustuksista.
Kun verkkokoulutuksen ydin on selvillä, sen pohjalle voidaan alkaa rakentaa kokonaisuutta. Tärkein asia muodostaa koulutuksen perustan ja on välittömästi ja helposti silmäiltävissä. Sen päälle voidaan rakentaa ”hyvä tietää” -osiot esimerkiksi ponnahdusikkunoina. ”Kiva tietää” -osiot eivät välttämättä kuulu kokonaisuuteen ollenkaan - tai korkeintaan mainintana, että jos haluaa tietää lisää, voit mennä kirjastoon ja lukea tämän kirjan.
Tee verkkokoulutuksen hahmottamisesta helppoa
Verkkokoulutuskokonaisuutta voisi verrata massiiviseen labyrinttiin. Koulutuksen suunnittelijalle tuo labyrintti tuntuu todennäköisesti niin helpolta, että hän osaisi itse navigoida siellä vaikka silmät kiinni. Mutta opiskelija saattaa nähdä vain korkeat, pelottavat muurit eikä tiedä, mitä reittiä lähteä seuraamaan. Digikoulutuksen suunnittelijan tehtävänä on varmistaa, että labyrinttiin sukeltavalla opiskelijalla on selkeä visio siitä, miten labyrintissa tulisi kulkea eksymättä.
Opiskelija siis haluaa tietää, mistä hän löytää tarvitsemansa ja haluamansa tiedon, ja mitä häneltä odotetaan - ja hän haluaa sen nopeasti! Aikaa siihen, kun opiskelija pääsee sisään järjestelmään ja kurssille sekä pääsee selville siitä, mitä siellä pitää tehdä, saisi kulua vain viisi minuuttia. Viiden minuutin jälkeen häntä ei välttämättä enää kiinnosta.
Kannattaa muistaa, että ohjeiden selkeys on tärkeää kaikille opiskelijoille, myös nuorille. Usein tuppaa unohtumaan, että vaikka milleniaalit ovat melkein syntyneet kännykät käsissään ja osaavat käyttää jos jonkinlaisia sovelluksia, he kuitenkin harvemmin osaavat hyödyntää kännyköitään opiskelemiseen. Heitäkin siis pitää ohjata opiskelemaan verkossa. Ja siis melkein kädestä pitäen: mitä yksinkertaisemmin, sen parempi.
Auta oppijaa suunnittelemaan verkko-opintojaan
On tärkeää, että verkko-opintojen kurssien ja opintokokonaisuuksien yhteydessä ilmaistaan selkeästi, kauanko jonkin osan läpikäymiseen arviolta menee aikaa. Silloin opiskelija osaa suunnitella aikataulunsa ja sovittaa opiskelutuokion muiden puuhiensa lomaan. Kurssin käyminen ja hallitseminen on huomattavasti helpompaa, kun yhden pienen osion saa aina kerralla käytyä loppuun eikä se jää roikkumaan keskeneräisenä. Juuri tästähän mikro-oppimisessa on kyse!
Yhä tärkeämmäksi on muotoutunut myös se, että koulutus toimii mobiilina, eli opiskelija voi hyödyntää aina mukana kulkevaa kännykkäänsä milloin tahansa opintojensa suorittamiseen. Tässä kannattaa pitää mielessä se, että taaskaan kyse ei ole ensisijaisesti teknisistä ratkaisuista. Järjestelmä on tietysti tärkeää rakentaa mobiiliresponsiiviseksi, mutta vähintään yhtä tärkeää on huomioida, että jos koulutussisällön rakentaa omalla isolla näyttöpäätteellään, saattaa pieni kännykän ruutu olla aivan liian täynnä tietoa ja elementtejä.
Sisällön suunnittelussa täytyy siis ottaa jo alkumetreiltä lähtien huomioon, ollaanko järjestelmää käyttämässä kännykällä. Silloin sisällön on oltava erityisen selkeä. Esimerkiksi jonkinlainen infograafi, josta näkee heti pääasian, toimii kännykän näytöllä hyvin. Yksityiskohtaisemmat tiedot voidaan laittaa jälleen esimerkiksi ponnahdusikkunan taakse, jolloin mikään asia ei jää toisen alle eikä opiskelija joudu turhaa skrollaamaan tai zoomaamaan.
Mikro-oppimisen periaatteet käyttöön
Mikro-oppimista ei vielä ehkä osata hyödyntää riittävän tehokkaasti. Monesti kuvitellaan, että jotta koulutus olisi osallistava, vaikuttava ja aktivoiva, sen pitää olla todella massiivinen. Ei osata ajatella, että myös pienistä palasista voi rakentaa kokonaisuuden, joka palvelee hyvin käyttäjiään.
Onnistuneet mikro-oppimisen periaatteita hyödyntävät verkkokoulutukset ovat kuitenkin lisänneet kiinnostusta aihetta kohtaan. Inspiraatiota mikro-oppimiseen ja ylipäätään toimiviin verkkokoulutuksiin löydät asiakastarinoistamme.
Monet organisaatiot hyödyntävät mikro-oppimista osin tietämättäänkin. Esimerkiksi erilaiset uuden työntekijän perehdytykseen liittyvät asiat toteutetaan usein pienissä palasissa, sen enempää mikro-oppimisen periaatteita miettimättä. Mikro-oppiminen sopiikin erityisen hyvin juuri tuollaisten ”täsmätietojen” kouluttamiseen.
Mikä ikinä organisaatiosi lähtötilanne onkaan, mikro-oppiminen on syytä laittaa viimeistään nyt korvan taakse ja mahdollisimman nopeasti myös käytäntöön. Tekemällä oppii, ja koulutuksia suunnitellessa tulet myös huomaamaan, että mikro-oppiminen on varsin tehokasta myös sisällöntuottajan ja -hallinnoijan resurssien kannalta. Samoin kuin oppiminen, myös koulutuksen päivittäminen ja täydennys tapahtuu pienissä palasissa. 🧩
Opas verkkokoulutusten sisällöntuotantoon
Lataa simppeli sisällöntuotannon opas, johon keräsimme käytännön vinkkejä verkkokoulutusten sisällöntuotannon tueksi.
