Saavutettavuus ei ole pelkkä tekninen vaatimus tai lakisääteinen velvoite – se on ajattelutapa, joka lähtee empatiasta ja ymmärryksestä.
Verkkokoulutuksen hyvä saavutettavuus tarkoittaa hieman yksinkertaistaen sitä, että kaikille oppijoille annetaan todellinen mahdollisuus päästä mukaan ja pysyä kärryillä. Oppiminen siis tehdään mahdollisimman vaivattomaksi ja helpoksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi oppimisympäristön, sisällön ja teknisten ratkaisujen suunnittelua siten, että kaikille oppijoille voidaan tarjota tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen ja osallistumiseen, riippumatta oppijan fyysisistä, aistinvaraisista tai kognitiivisista rajoitteista.
Jos saavutettavuudesta ei huolehdita, saatetaan jopa rikkoa lakia. Verkkomateriaalien saavutettavuutta on säädelty useilla eri lainsäädännön tasoilla, jotka liittyvät digitaaliseen saavutettavuuteen ja yhdenvertaisuuteen.
Lait ja asetukset eivät kuitenkaan ole ainoa tai edes tärkein syy huolehtia saavutettavuudesta. Jos verkkokoulutuksen hyvää saavutettavuutta ei varmisteta, hukataan helposti paitsi oppijan myös koulutuksen tarjoajan resursseja.
Pahimmillaan voi käydä niin, että oppijat jättävät kurssin kesken - tai ehkä he saavatkin kahlattua materiaalin läpi, mutta eivät opi mitään. Eli hukkaan meni.
Saavutettavuudesta on siis tärkeää ja järkevää huolehtia niin hyvin kuin mahdollista.
Laadukas verkkokoulutus = saavutettava verkkokoulutus
Saavutettavuus ei ole mikään ”päälle liimattu” asia, josta huolehditaan pelkästään teknisillä ratkaisuilla, kun kaikki muu on jo valmista. Päinvastoin: saavutettavuutta on tärkeää miettiä jo aivan koulutuksen suunnittelun alkumetreiltä asti.
Laadukas verkkokoulutus nimittäin tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koulutus on paitsi digitaalisesti, myös kognitiivisesti saavutettavissa.
Mitä kognitiivinen saavutettavuus sitten tarkoittaa?
Kyse on siitä, kuinka hyvin verkkokoulutuksen sisältö ja rakenne tukevat oppijan tiedollisia kykyjä ja ymmärrystä, riippumatta heidän kognitiivisista taidoistaan tai haasteistaan.
Katsotaan seuraavaksi hieman tarkemmin, miten kognitiivinen saavutettavuus voidaan varmistaa.
Asetu oppijan asemaan
Jotta verkkokurssin kognitiivinen saavutettavuus toteutuisi, koulutuksen suunnittelijalta vaaditaan ajatustyötä ja paneutumista. Mitään erityistietoja tai -taitoja ei kuitenkaan ole välttämättä tarpeen hankkia, sillä sisällön saavutettavuudessa niin sanotulla maalaisjärjelläkin pääsee pitkälle.
Digitaalinen saavutettavuus on asia erikseen, ja teknisiin kommervenkkeihin saa aina apua ja ratkaisuja, vaikkapa meiltä.
Ilman yhtä ominaisuutta verkkokoulutuksen suunnittelija ei kuitenkaan yleensä pääse saavutettavuuden suhteen kovin pitkälle. Tuo ominaisuus on empatia: on osattava asettua erilaisten oppijoiden asemaan.
Monenlaiset oppijat
Olemme kaikki erilaisia, niin oppijoina kuin ihmisinäkin. Joillakin on erityistarpeita tai toimintarajoitteita esimerkiksi vamman tai sairauden takia. Meille, joilla ei ole aistirajoitteita, voi olla vaikeaa kuvitella, miten vaikkapa joku, joka ei näe tai kuule kunnolla, kokee edessään olevan koulutusmateriaalin.
Konkreettisena esimerkkinä tästä voisi olla video, jossa luennoitsija käyttää luentokalvoja ja ohjeistaa luennollaan, että vasemmalla näkyy sitä ja oikealla tätä. Henkilö, jolla on näkövamma, ei saa tästä ohjeistuksesta välttämättä mitään irti.
Joillakin taas voi olla hankalaa käyttää hiirtä, vaikkapa jatkuvan käsien tärinän takia. Silloin oppimista varmasti häiritsee, jos materiaalissa täytyy klikkailla usein pieniä painikkeita. Myös suositut raahaa ja pudota (drag & drop) -tehtävät voivat olla hankalia, jos niiden saavutettavuutta ei ole mietitty myös pelkän näppäimistön varassa olevien käyttäjien näkökulmasta.
Jotkut meistä taas kuuluvat neurovähemmistöön. Kun huomioimme saavutettavuuden, vastaamme myös haasteisiin, joita esimerkiksi autismikirjon tai tarkkaavuuden häiriöt tai oppimisvaikeudet voivat tuottaa.
Entäs sitten oppijat, joiden äidinkieli on muu kuin suomi? Tai he, jotka joutuvat käymään verkkokoulutusta läpi hälyisässä tilassa? Selkeydestä ja esimerkiksi tekstityksestä hyötyvät monet muutkin kuin aistirajoitteiset henkilöt.
Muistetaan sekin, että jokseenkin jokainen meistä kokee ainakin aika ajoin suurta kognitiivista kuormitusta. Meillä jokaisella on rajallinen kognitiivinen kapasiteetti: pyritään siis huolehtimaan, ettei ainakaan meidän toteuttamamme materiaali kuormittaisi kenenkään kognitiota turhaan.
Vähemmän on enemmän
Kun siis lähdet suunnittelemaan verkkokoulutusta, ota suunnittelun lähtökohdaksi se, että kaikki ratkaisut ja välineet rakennetaan saavutettavuus mielessä.
Ennen käsikirjoituksen tekemistä on tärkeää istua alas miettimään kenelle teet materiaalisi. Analysoi, mitä opiskelijat jo osaavat, mitä heidän pitäisi tietää tai osata koulutuksen jälkeen, ja mikä voisi olla kivaa lisätietoa - ja pudota sitten reilusti pois tuo lisätieto-osio. Selkeä rajaus ja rohkea karsiminen on välttämätöntä: se, että läväytät kurssilaisten eteen kaiken, mitä itse tiedät asiasta, ei ole hyvää saavutettavuutta eikä hyvää verkkokouluttamista.
Tee sitten käsikirjoitus: suunnittele, mitä olet kertomassa, ja järjestele siitä sujuva kokonaisuus, jota on helppo seurata. Etene loogisesti ja helpommasta vaikeampaan.
Tiivistä. On valtavan paljon vaikeampaa kirjoittaa lyhyesti kuin pitkästi, sillä silloin on mietittävä, mikä on asian ydin ja osattava ajatella asiat oppijalle ainakin puoliksi valmiiksi. Mutta se kannattaa! Jos onnistut omalla tunnin työlläsi säästämään minuutin ihmettelyaikaa vaikkapa viideltäsadalta opiskelijalta, olet jo säästänyt melkoisen määrän hukkaan heitettyä aikaa.
Tiivistämisen tarve koskee myös videoita. Napakka video palvelee nykykansaa, joka tiktokkaa ja on tottunut siihen, että videot ovat hyvin kompakteja. Lisäksi, jos selität vaikkapa monimutkaista prosessia kymmenen minuutin ajan, jo puolessavälissä osa opiskelijoista on unohtanut prosessin alkuosan.
Kielen on oltava selkeää ja yksinkertaista. Vältä siis monimutkaista sanastoa ja teknistä jargonia, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Tarjoa tarvittaessa selityksiä ja määritelmiä.
Käytä pää-, väli- ja alaotsikoita sekä luetteloita selkeyttämään tietojen rakennetta.
Lopuksi vielä pieni varoitus: älä innostu laittamaan kaikkea kerralla uusiksi! Jos organisaatiossasi on jo tehty paljon koulutuksia, mukaudu ainakin jollain tavalla jo aiemmin tehtyihin valintoihin (vaikka omasi olisikin paljon parempi…) ja ota huomioon, että suunnittelemasi koulutus on osa kokonaisuutta. Sekin on osa saavutettavuutta, että kaikki koulutukset ovat ainakin jollain tavalla samantyylisiä, eikä oppilaita yhtäkkiä hämmennetä aivan erilaisella ja eri toimintaperiaattein toimivalla kokonaisuudella. Mukaudu siis rakenteeseen, mutta paranna kaikkea, mitä pystyt!
Kun verkkokoulutus suunnitellaan ajatuksella ja empatialla, se mahdollistaa jokaiselle oppijalle onnistumisen kokemuksen erilaisista lähtökohdista riippumatta. Saavutettavuus ei ole pelkkää teknistä väkertämistä – se on ihmislähtöistä suunnittelua, joka edistää oppimisen iloa ja yhdenvertaisuutta meille jokaiselle.
Tässä vielä 5 teknistä vinkkiä saavutettavuuden parantamiseksi!
Tiina Rahja
Oppimismuotoilija, projektipäällikkö
