Maailma muuttuu kiihtyvään tahtiin. Joidenkin arvioiden mukaan seuraavien 20 vuoden aikana enemmän kuin edellisen 200 vuoden aikana. Ja se on teknologian ansiota. Useimmat arjen asiat ovat jo paljolti teknologian varassa, ja oppiminen on siitä yksi konkreettinen esimerkki: koulutukset siirtyvät vauhdilla verkkoon, ja avuksi rientävät pelillisyys, mikro-oppiminen, simulointi ja yhä enemmän myös tekoäly.
Jo nyt esimerkiksi metsäkoneen kuljettajat voivat opetella ohjaamaan konetta pelkästään simulaation avulla, ja sairaanhoitajat voivat harjoitella potilastyötä verkossa, ilman todellista ihmiskontaktia. Tekoäly informoi kouluttajaa, jos motivaationsa kadottanut oppilas on tipahtamassa kelkasta, ja voi suositella opiskelijalle personoitua, tämän omaan oppimistahtiin ja -tavoitteisiin sopivaa materiaalia.
Teknologiasta on paljon hyötyä, mutta onko vaarana, että samalla katoaa jotain olennaista? Nykyihmisen aivojen kun sanotaan toimivan pitkälti samalla tavalla kuin ne toimivat luolamiesaikoina. Me emme muutu samaan tahtiin kuin maailma.
Mietipä hetki esimerkiksi sitä, mikä houkuttaa ihmisiä osallistumaan koulutuksiin.
Uuden oppiminen ja osaamisen kehittäminen, kyllä - ainakin toivottavasti. Mutta vähintään yhtä suurena motiivina monelle on kanssakäyminen oman alan ihmisten kanssa, uusin ihmisiin tutustuminen ja kokemusten jakaminen. Olemme sosiaalisia olentoja. 
Miten verkkokoulutus voi vastata tähän tarpeeseen, vuorovaikutuksen kaipuuseen, kun face to face –kohtaamiset katoavat ja oppiminen siirtyy ajasta ja paikasta riippumattomaan opiskeluun näyttöpäätteiden ja mobiililaitteiden äärelle?
Ratkaisuja tähän haetaan muun muassa henkilökohtaisesta valmentamisesta ja mentoroinnista, kollaboratiivisesta käyttäjäkokemuksesta sekä interaktiivisuuteen kannustavista ratkaisuista. Laajemman koulutusryhmän sisälle voidaan esimerkiksi luoda pienryhmäkollaboraatioita, joissa jokainen oppija tuottaa omaa materiaalia, vaikkapa videoita, ja joissa on mahdollisuus keskustella muiden opiskelijoiden kanssa. Vähän niin kuin ennen muinoin luokkahuoneessa.
Perinteisestä ajatuksesta, jossa verkkokoulutusmateriaalit julkaistiin kohderyhmälle, ollaan menossa siihen, että ymmärretään ryhmän sisällä olevan erilaisia ihmisiä ja tuodaan kollaboraatioajatus ja interaktiivisuus mukaan.
On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että koulutuksen interaktiivisuus ei synny itsestään. Se pitää suunnitella ja sitä pitää fasilitoida.
Strateginen ajattelu kuuluu myös verkkokoulutukseen
Kun koulutusta lähdetään suunnittelemaan, kannattaa ajatusprosessi aloittaa miettimällä organisaationsa strategiaa. Vielä liian usein koulutus on pidetty irrallaan strategiasta, mikä on johtanut siihen, että organisaatiosta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja tavoitteet koulutustoiminnalle.
Koulutus ei ole – tai ainakaan sen ei pitäisi olla – erillinen osa organisaation laajempaa strategiaa ollakseen tehokas ja tarkoituksenmukainen. Organisaatio on aina matkalla jonnekin. Miten osaamista tulee kehittää, jotta tuohon maaliin on mahdollista päästä? Koulutuksen on siis liityttävä tiiviisti strategisiin tavoitteisiin, ja aivan samalla tavalla kuin yrityksessä mitataan strategian toteutumista, esimerkiksi seuraamalla asiakastyytyväisyyden parantumista tai liikevaihdon kasvua, myös koulutuksen vaikuttavuutta on tärkeää mitata.
Oppimisen analytiikka on samankaltaista kuin muukin bisnesanalytiikka, ja raporttien pitäisi kytkeytyä toisiinsa. Jos esimerkiksi myyjiä koulutetaan parantamaan tuotetuntemusta ja tunneälytaitoja, tulosten pitäisi kaiken järjen mukaan näkyä myös myyntiraporteissa.
Mutta koska oppiminen vaatii aikaa, toistoa ja kärsivällisyyttä, myös tuloksia tulee mitata pienellä viiveellä. Oppiminen ei ole pikaprosessi.
Mietitkö verkkokoulutusalustan hankintaa organisaatiollesi?
Olemme kirjoittaneet oppaan, jossa käsitellään verkkokoulutusalustan hankintaa. Oppaasta saat vinkkejä siihen, mitä kaikkea on syytä huomioida, kun haluat hyödyntää verkkokoulutusympäristöä osana koulutus- ja opetustoimintaa. Lataa opas ja nauti vinkeistä!
