Verkkokoulutuksen, kuten kaiken muunkin oppimisen ja opetuksen, todellinen arvo on ihmisessä tapahtuva muutos. Siihen ei pelkkä tieto riitä, vaan opittavaa aihetta tulee usein myös ymmärtää ja yleensä vielä osata soveltaakin.
Verkossa tapahtuvan koulutuksen todellinen arvo ei siis suinkaan ole verkkokoulutus itsearvoisesti vaan se, mitä oppijan korvien välissä saadaan aikaiseksi. Voidaankin sanoa, että hyvä verkkokoulutus on sellainen, joka mahdollistaa halutunlaisen muutoksen ihmisessä ja poistaa tämän muutoksen esteitä. Lisäksi on tärkeää muistaa, että muutoksen lopulta tekee oppija itse, ja verkkokoulutuksen rooli on tämän prosessin mahdollistaminen ja tukeminen kaikin keinoin. Puhumme siis oppimisesta ja sen tukemisesta, eli opetuksesta.
Olen luokanopettajataustainen kasvatustieteiden maisteri, ja verkkokouluttamisen parissa olen työskennellyt nyt yli kahdeksan vuotta. Urani mittaan olen toistuvasti huomannut, että monella on vahva käsitys siitä, mitä kaikkea opetus ja oppiminen sisältää, mutta harvoin se osuu täysin maaliinsa.
Koulutusalan yksi klassisista haasteista onkin juuri tämä: tiedonvälitys korostuu, mutta ymmärryksen rakentaminen jää vähemmälle huomiolle. Tietoa – kuten nippu luettavaa PDF-tiedostossa tai raskas digitaalinen kalvosulkeinen - kaadetaan opiskelijoiden vastuulle ja oletetaan, että se itsestään muuttuu ymmärrykseksi ja toiminnaksi.
Varsinkin nykypäivän tietotulvassa se harvoin toimii, sillä ihmisten tiedonkäsittelyyn kohdistuva kuormitus on jo muutenkin valtava. Paljon todennäköisempää on, että tätä valtavaa työtaakkaa vain vältellään kaikin mahdollisin keinoin, testeistä vitkutellaan läpi keinoja kaihtamatta ja se todellinen arvo, eli oppiminen, jää toteutumatta. Tähän näennäiseen opiskeluun sitten käytettiin valtavasti aikaa, yleensä myös rahaa, eikä mikään muuttunut.
Ongelma korostuu entisestään tekoälyn aikakaudella, joten meillä ei yksinkertaisesti ole enää varaa ymmärtää oppimista väärin. Määrän sijasta huomio tulee kiinnittää laatuun.
Tarvitaanko kurssia vai ei?
Verkkokurssituotanto voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan: suunnitteluun ja toteutukseen. Suunnittelu kannattaa aloittaa pohtimalla mitä tarkoitusta varten tämä verkkokurssi oikeasti tarvitaan ja mitä osaamista se tarkalleen vaatii. Voi hyvin olla niinkin, ettei kurssi ole ratkaisu: taustalla voi olla ongelma, joka ei lähtökohtaisesti ole koulutuksella ratkaistavissa tai oppimistavoitteet saavutetaan tehokkaammin jollain muulla keinolla. Muistan eräänkin yrityksen, jonka ongelma ratkaistiin lopulta liimaamalla tarvittu tieto tarrana työssä käytettävän koneen pinnalle. Tuhansia tunteja opiskelua jätettiin tekemättä, se olisi ollut hyötyyn nähden turhaa.
Työssäni käyn aina läpi asiakkaan kanssa tarpeet, joihin verkkokurssilla pyritään vastaamaan. Jos verkkokurssi ei tunnu järkevimmältä ratkaisulta juuri kyseiseen tilanteeseen, kerron sen avoimesti. Jos taas verkkokurssi vaikuttaa fiksuimmalta ja vaikuttavimmalta ratkaisulta - niin kuin se usein onkin - sellaista myös lähdetään toteuttamaan. Koulutuksen taustalla vaikuttava tarve antaa suuntaviivat, jolle kaikki muu työ perustuu. Silloin ei tehdä tavoitteen kannalta mitään turhaa.
Keskity olennaiseen
Suunnitteluun kannattaa varata aikaa, sillä se helpottaa prosessin kaikkia vaiheita ja poistaa merkityksetöntä työtä. Liikkeelle lähdetään aina kouluttavan organisaation tavoitteista ja kohdeyleisön tarpeista. Ei siis kouluteta vain kouluttamisen ilosta, vaan jälleen mietitään, mitä koulutuksella pyritään saamaan aikaan. Halutaanko esimerkiksi estää työtapaturmia tai parantaa asiakaspalvelun laatua?
Ensin selvitetään siis tavoite, ja sen jälkeen määritellään tätä tavoitetta palvelevat oppimistavoitteet. Oppimistavoitteiden avulla päästään muotoilemaan koulutukselle runko, jonka ympärille varsinainen koulutus muodostuu. Myös rakenteesta tulee tällöin oppimista tukeva, selkeä ja johdonmukainen.
Suunnittelussa on olennaista ottaa huomioon myös kohdeyleisön tausta, tieto- ja taitotaso, sillä se vaikuttaa opittavan aiheen lähestymistapaan ja etenkin siihen, kuinka laajasti asioita käsitellään. Ihmisen kyky vastaanottaa ja sisäistää uutta on melko rajallinen, joten oppiminenkin tapahtuu parhaiten pienissä erissä. Yritys opettaa kaikesta kaikki kerralla usein kostautuu ja oppimistulokset jäävät laihoiksi. Keskittyminen olennaiseen kannattaa, ja tavoite kertoo meille, mikä on olennaista.
Kun on selvillä, mitä tietoa opiskelijan tulisi omaksua ja missä laajuudessa, voidaan siirtyä kurssin toteutukseen. Kurssit räätälöidään aina asiakkaan tarpeiden mukaan hyödyntäen kaikkia niitä keinoja, joissa erityisesti verkkokurssitoteutukset ovat vahvoilla. Toteutuksen yleiseksi ohjenuoraksi voidaan tiivistää oppijan kokeman kognitiivisen (tiedonkäsittelyä koskevan) kuorman keventäminen kaikin mahdollisin keinoin. Näiden keinojen yksityiskohtainen tunteminen on sitten verkkomuotoisen opettamisen ammattilaisen osaamista. Välillä ratkaisut vaativat verkkokurssin kylkeen muitakin ratkaisuja oppimisen tukemiseksi, kuten opetuksen eri keinoja yhdistävässä monimuoto-opetuksessa tapahtuu.
Nappiin meni!
Milloin voi sanoa, että verkkokurssi on onnistunut? Väittäisin, että yleensä silloin on onnistuttu, kun opiskelija toteaa lopuksi ”olipa selkeä ja helppo kurssi”, vaikka aihe olisi ollut monimutkainenkin. Silloin kurssin näkökulma, lähestymistapa, sisältö ja toteutus ovat olleet opiskelijoille sopivia.
Lopuksi: on tärkeää ymmärtää, että oppiminen tapahtuu ihmisen korvien välissä eikä pelkästään teknologian avulla. Laadukkaan verkkokurssin tuottaminen edellyttää osaamista, joustavuutta ja jatkuvaa kehittymistä alati muuttuvassa ympäristössä.
Tony Sundell
Projektipäällikkö, oppimismuotoilija
Heräsikö kiinnostus?
Muistathan myös, että verkkokurssien ja oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun on tarjolla apua. Käy myös suorittamassa Mediamaisterin ilmainen verkkokurssi aiheesta.
